Pieni kuvasarja.
Hey, I'm sleeping!
Kuulumisista sen verran, että ihan perusmeiningillä mennään! Lauantaina varmaan turistelemaan erkkariin ja kevään suunnitelmista ei ole vielä tietoa. Päivitystä varmaan taas sitten kun suunnitelmat selkiytyvät.
Vuosi vaihtui - jo kymmenen päivää sitten. En tänä vuonna selvästikään jaksanut ja ehtinyt tehdä mitään vuoden 2008 "kokoamaa" enkä selvästikään tavoitteita tälle vuodelle. Toisaalta, ei me nyt mitään suuria tavoitteita asetetakaan, joten ei se sinänsä mitään. Kyllähän mä haaveilin Breezylle 2009-vuodeksi esimerkiksi yhdistyksen ykkösruusuketta näyttelyistä, mutta saas nyt nähdä mihin lopulta pystytään ja kuinka aktiivisesti jaksetaan käydä niissä missikisoissa.
Mainittakoon kuitenkin näin lyhyesti sitten viime vuodesta, että se oli meidän kannalta erittäin onnistunut, vaikkei edelleenkään mm. kisattu tokossa, eikä muussakaan lajissa, ellei näyttelyitä lasketa. Suurin "saavutus" tai ainakin mieleenpainuvin asia oli kyllä se, kun Breezy sai Porvoosta 13.9 Norman Deschuymereltä ERIn, se oli hyvin hieno päivä ja olen pienisuuresta vieläkin niin ylpeä, se esiintyikin niin hitsin kauniisti - ainakin mun mieleen. Kolme muuta viime vuoden koitosta oli vähän liiankin H-painoitteisia sitten lopuksi, mutta se yksi ERI kyllä korvaa nekin.
Nyt uuden vuoden pyörähtäessä käyntiin, ollaan päätetty Breezyn kanssa vähän ryhdistäytyä tässä meidän "toko-rintamalla". Ollaankin nyt otettu tavoitteeksi vähintään parisen kertaa viikossa kunnolla treenailla jotain, ja sitten ihan normisti lenkkien yhteydessä otettu jotain pikkujuttuja, lähinnä kontaktikävelyä, seuraamisen pätkiä ja ah-niin-ihania jättöjä. Lähipäivinä ollaan treenailtu kärsivällisyyttä, eli koira paikalleen istumaan ja minä lelun kanssa kauemmas. Yleensä heti kun näyttää siltä, että potkaisen lelua niin Breezy unohtaa käskynsä ja ryntää lelulle. Treenin ansiosta se on nyt oppinut odottamaan vapautusta/palkkausta+vapautusta. Ollaan kanssa otettu noutoja, onnistuu hyvin, vähän ilmennyt ehkä pureskelua. Pitkästä aikaa ollaan myös alettu taas alettu kiinnittää huomiota takapään käyttöön. Breezy siis sivulle ja siinä paikallaan erilaisia käännöksiä, osaa olla mukana ja käyttää hyvin takapäätään, ihan ylpeä saa olla.
Aktivoinniksi ollaan opeteltu uusi temppu, toisaalta sen tuo nyt oppi hetkessä ja tarjoaa sitä jo tosi hyvin. Perääntyminen istualteen. Seuraavaksi treenaillaan "onko näin?" (päännyökkäys), mutta sitä varten pitääkin käydä tänään ostamassa ensin uusi naksutin, kun vanha on mystisesti hävinnyt. Sellaista tällakertaa, palaillaan!
Mitäs kaikkea tässä onkaan ehtinyt tapahtua, kun ei ole tullut tänne kirjoiteltua taas. Breezyn kanssa ollaan lähiaikoina nautittu arjen pienistä iloista höystettynä joulukuun puolenvälin tienoilla olleella tutulla näyttelyllä, Voittaja 08. Messarissa siis pyörähdettiin tänä vuonna ensimmäistä kertaa rotukehän puolella, sieltä kotiin viemisinä harvinaisen kallis sininen nauhanpätkä, saatiin siis se "tuttu ja turvallinen" H. Tämäkään tuomari ei osannut oikein arvostaa tota meidän päätä ja sellasta. ;) Tiukka oli linja muutenkin, olivat ERIn saajat ne todella ansainneet. Huonosta menestyksestä huolimatta päivä oli ihan super, koska suurin osa ajasta menikin Katrin ja Furin sekä Emilian kanssa hengailessa. Käytiin katsomassa mm. toko-näytös, ja ei voinut kuin suu auki tuijottaa sitä koiran&omistajan välistä saumatonta yhteistyötä ja työskentelyä valaistulla areenalla, wou. Ehkä saattoi kyseisen päivän aikana myös ihan ministi iskeä soopelivaavikuume, mutta ei, ei vielä vähään aikaan.
Messarin jälkeen ollaankin oltu tekemättä oikeastaan mitään. Meidän treenailutkin menee sillä samalla kaavalla, eli treenataan hyvin satunnaisia juttuja silloin kuin siltä tuntuu ja vähän. Seuraamista olen kyllä jaksanut ottaa aika paljon erilaisissa paikoissa lenkin yhteydessä, mutta siihen ja satunnaisiin muihin juttuihin onkin jäänyt se harrastus. Ehkä tämä talven pimeys jotenkin saa innonkin latistumaan (joo joo..), mutta on se kiva kuitenkin kun koira pitkän päivän päätteeksi pääsee kunnolla ulos niin ei voi muuta kuin hymyillä ja kattoa kun se vetää pihalla heti kunnon ilospurtteja, ainakin jollain on hauskaa pimeydestä huolimatta.
Tänään jouluaaton kunniaksi mentiin ulos oikeassa treeni-mielessä. Taskuun kinkkua, narupallo ja noutokapula, piski liinaan ja menoks. Tehtiin muutama nouto, jotka oli prikulleen täydellisiä, taisi koiralla olla hyvä vire kerrankin. Sen jälkeen seuraamista jätöillä: maahan, seiso, istu, ne meni oikein mainiosti. Loputksi monta luoksetuloa matkoilla n. 8-25m ja vauhti oli über hieno, bebe oli ihan innoissaan. Lopuksi kiskottiin vielä oikein kunnolla narupallon kanssa ja sitten jäähdyttelyt, jonka jälkeen breezy pääsikin avaamaan oman joulupakettinsa, joka sisälsi lähinnä kaikkia eri herkkuja. Loppuun vielä perinteisesti pari kuvaa ja hyvät jouluntoivotukset kaikille!!
Jos joku ei ole vielä huomannut, niin lisäsin tuonne oikealle sivupalkkiin linkin Breezyn tulossivulle, jonne lisäsin kaikki näyttelytulokset sekä arvostelut. Laitoin myös linkin KoiraNettiin.
Nyt ei olla muuta kummempaa tehty, kuin ulkoiltu näissä syksyn säissä, jotka vaihtelevat tuulimyrskyistä vesisateeseen ja toisin päin. Tokoa ollaan tehty aina silloin tällöin, pyrin muutamaan harjoituskertaan viikossa. Edelleen treenataan peruuttamista täydelliseksi ja kertaillaan noutoa, ikinä ei ole myöskään pahitteeksi seuraamistreenit erilaisilla mutkitteluilla, sekä paikalla olot häiriössä, ilman, piilossa ja ilman ajan vaihdellessa. Tällaista siis. Sunhan saadaan peruuttaminen miellyttämään mua tarpeeksi, niin aletaan varmaan tosissaan treenaamaan joko luoksetulon pysäriä tai aloittelemaan ruutua tai merkille menoa, luultavasti aloitetaan merkille menosta.
Tottakai keksitään myös mahdollisia muita virikkeitä ja aktiviteetteja tässä syksyn edetessä. Varmaan mennään hyvänä tuulipäivänä metsään hakuleikkimään, tai jatketaan Breezyn rakastamia jälkiharjoituksia (namilla). Uusia temppujakin olisi kiva opetella, mutta tässä alkaa ideat loppumaan, että mitä sitä opettaisi.
Näyttelyiden osalta on sen verran infoa, että nyt odotellaan sitten joulukuuta, jolloin ois Messari! Sen jälkeen on yllättäin vielä hämärää, kun eipä ole tietoja vielä kaikista alkuvuoden mahdollisista koitoksista.
Nyt ei olekaan ollut mitään häppeninkejä, joten on taas blogin päivityskin hieman jäänyt. Syksyä vietellään meillä ihan perus lenkkeilyn, leikkimisen ja tokon saralla. Breezyn kanssa ollaan aika paljolti hiottu perusjuttuja (lue: viilattu pilkkua viimeisen päälle) ja opeteltu peruuttaen seuraaminen. Laitan tähän vain liitteeksi kaksi syyskuvaa, enjoy!
Tänään oltiin Porvoossa taas leikkimässä kehäkettua. Näyttelypaikka oli mukava, meillä oli ISO kehä ja se oli vielä hiekalla, voiko parempaa toivoa? Tuulensuuntakin oli aika jees meidän esiintymissuunnan kanssa, ei nostanut korvia kun välillä, ja tottakai sai turkin näyttämään ei-niin-lättänältä.
Sitte perus harjaus, kampaus, harjaus, kampaus, harjaus ja vielä pari kertaa harjausta. Yhtäkkiä nöpötettiinkin jo kehässä, mentiin kivasti ympyrää porukalla ja sitten omalla vuorolla seistiin pöydällä tarkan arvioinnin alla. Vielä pari hyvät liikehdinnät ja naps, saatiin ensimmäine ERI, hyvä me. :D Kyllä hetki meni tajutessa, että minkä värinen se nauha meidän kädessä oli..
Tuomarin linja oli shelteillä tänään tosi punainen, taisi Norman tykätä pinkistä, mutta välillä jakoi sitä "rumaakin punaista", että tosi tosi tosi extra tyytyväinen olen päivän saavutukseen! Nyt onkin hyvä mieli sitten odotella seuraavaa näytsiä, joka onkin sitte vasta joulunalla Messari. ;-)
Olen kyllä niiiiiiiiin ylpeä kultsipupun kehäkäyttäytymisestä, ja nyt meidän ruusuketaulua/seiniä koristaa eriruusuke, jee. :-) Ainiin, käytiin me kasvattaja luokassakin. Siellä oli siis Sunsweetit ja Peltsut. Peltsut oli 1 KP ja me sitten 2 KP, kivasti meni sielläkin, koska tosi tyytyväinen olin mun hyvin väsyneen koiran hienoihin liikkeisiin ja käytökseen. Tästä on hyvä jatkaa ja ottaa vaikka ens vuoden tavotteeksi sitten se ykkösruusuke.
Ja loppuun kuva väsyneestä kehäketusta.
Hohhoh, ompas ollut hauska päivä meillä! Lähdettiin perheen kesken aamupäivällä Eiranrantaan kattelemaan City Sailingkiä ja Volvoja. Nappasin aamulla sessen mukaan, kun en millään raaskinut sitä jättää kotiinkaan. ;) Enkä hetkeäkään kyllä katunut, että se oli mukana!
Eiranrannassa jätin sen aluksi autoon, mutta jonkin ajan päästä pienen kiertelyn jälkeen havaitsin, että ilma oli liian lämmin siihen, että se olisi saanut autossa oleilla (ilma olikin mitä mahtavin!!). Hain sen sitten sieltä ja se olikin heti innoissaan kaikesta hulinasta ja vilinästä, mutta otti tilanteen tosi rauhallisesti eikä turhia hermoillu. Kierreltiin vähäsen ihmisten ja muiden koirien seassa, kunnes Breezy bongasi jotain hirveen kivaa. Siellä istui ihana about vuoden vanha tollerinarttu kiltisti omistajansa jaloissa. Mentiin sitten moikkaamaan, ja siitä se Riitsi sitten innostui. Ne olivat molemmat kaverukset niin täpinöissään, painivat ja seisoivat takajaloilleen toisiaan tukien. Pikkutyttötollerilla oli juoksut juuri alkanut, mutta se ei ilmeisesti Breezyä yhtään kiinnostanut (mikäs sitä vaivasi?), se keskittyi vain koko sydämellään leikkimiseen kun sai pitkästä aikaa jonkun samankokoisen ja vielä lapsenmielisen kaverinkin. Aikansa painittua siinä molemmat vähän väsähti ja jatkettiin matkaa.
Ai miten sain olla ylpeä pikkuhauvastani, kun se niin nätisti käveli "rantabulevardia" pitkin, ei yhtään välittänyt palloilijoista eikä muista. Tais ihana tyttö pistää pään niin pyörälle, ettei enää muistanut sesse hikeentyä kenellekään. Seuraavassa pisteessä käytiin kaffittelemassa. Repsupepsu sai monia rapsutuksia ja huomionosoituksia. Se kyllä meni rapsuteltavaksi, muttei juurikaan ollut kiinnostunut rapsuttelijoista syvällisemmin. Kävikin lähinnä hetken olemassa ja sitten tuli takaisin minun helmoihini. Se on nykyään ruvennut toisia ihmisiä (vieraita) kohtaan melko välinpitämättömäksi, mihin olen oikeastaan ihan tyytyväinen. Se ei myöskään välittänyt liiemmin muista paikalla olleista koirista, vaikka yhdelle urokselle piti ärähtää kun tuli ilman lupaa nenälle (ja oli vielä se tyttökaveri siinä vieressä ;D). Törmättiin Rerrin tyttikseen vielä monen monta kertaa ja aina jaksoivat kaverit ottaa uudet painiottelut, voi siinä meinas sydän pakahtua kun huomas hauvavauvojen onnen!
Lopulta parin-kolmen tunnin kiertelyn jälkeen palattiin taas autolle ja kaarailtiin kotiin. Et oli sellanen päivä meidän sessellä. Oon kyllä niin ylpeä, että jätti pallot, juoksevat lapset, potkulaudat ja skeittailijat ym. rauhaan, niin sitä pitää!
Tänään olikin sitten näytsipäivä. Ennen yheksää ajeltiin Porvooseen, laskettelukeskuksen läheisyyteen esiintymään. Heti paikalle tultaessa rupesi vähän epäilyttämään. Kehät olivat ruohokentällä, joka oli määäärkä. Lisäksi heinä oli kehissä juuri leikattua, ja kun käytti siellä valkosia tassuja sipsuttelemassa, niin palatessa oli vihreet tassut ja massut. Epäilin myöskin Reppanan esiintymistä heinikossa, joka on tunnetustu täynnä kivoja hajuja.
Pistettiin kuitenkin leiri pystyyn pian ja koira kunnostettavaksi. En ollut illalla jaksanut muuta, kuin leikata kynnet ja pestä sen, joten nyt pitikin vähän siistiä sieltä ja lisää tuolta. Ennen omaa kehävuoroa tulikin sitten ihasteltua Beben velipoitsua (puoliveli) Leeviä. Leevi olikin ihan hirveesti komistunut ja oli niin nätti poika, että oih! Joitain kuvia räpsittiin, sitten vikat vesisuihkuttelut ja harjan pyöräytykset ja tadaa, kehään! Jänskätti kyllä siinä tosiaan, miten saan sen koiran käyttäytymään nätisti ja esiintymään hienosti. Onneksi Breezy pitää oman rodun lippua korkealla, eikä sanonut sanaakaan samannäköisille pojille kehässä. Erinäköset pitää aina ihan haukkua lyttyyn, mutta oma rotu paras rotu, eikä tarvinnu pörhistellä! ;D
Omalla vuorollaan Bebe esiintyikin ihan kunnollisesti. Olin ihan tyytyväinen siihen, että se piti neljä tassua maassa, kunnon askelilla ja ei ainakaan pysähtynyt merkkaamaan nurmelle, niinkuin sillä joskus on pahana tapana ollut. Mentiin kolmio ja seistiin hetki, jonka jälkeen saatiin käteen H. Noh, arvasin kyllä mitä tullaan saamaan, siinä omaa ja muiden arvostelua seuratessa. Tärkeintä kuitenkin oli, että koiralla oli kivaa ja minä toivoin enemmän siltä juuri saamaani hyvää käytöstä, kuin itse tulosta. Tästä on ihan hyvä jatkaa Porvoon 13.9 näyttelyyn.
Mainittakoon vielä, ihanainen Leevi sai ERIn, sen täysin ansaiten, onnea vain! :) Paljon oli upeita koiria esiintymässä, joita tulikin kuvattua. Vielä kun jaksaisi niitä paria sataa kuvaa pienennellä ja laittaa Picasaan, sitä odotellessa. ;-)
Kaikenlaista tosissaan on tapahtunut, tai sitten ei ole tapahtunut. Arki alkoi joitain viikkoja sitten, ja se päivittäminen on jäänyt ja jäänyt ja unohtunut ja unohtunut, mutta paras syyhän on se ainainen "kiire".
Joku viikko sitten kävästiin me mätsäreissäkin. Se oli täysi katastrofi ja siitä jäi paha maku suuhun varmaan koiralle kuin omistajallekin. Se oli siis kertakaikkiaan ihan kaaosta koko touhu. Kaikki juoksi edes takaisin, oli paljon rähiseviä koiria, joille meidän koviksen piti tietty isotella takasin ja omistajalla oli mennä hermot. Kehässä meni melko huonosti ja tuomarikin ja kaikki järjestelyt olivat outoja. Noohh, päivästä selvittiin ja heitettiin nyt hullut mätsärit hetkeksi mustallelistalle. ;-) Mennään sitten vaikka oikeisiin kehiin pyörimään, siellä kun touhu vähän erilaista.
Reppanabebbana on taas alkanut päivät nukkumaan muiden ollessa kouluissa jne. Iltapäivällä intoa riittäisikin koko naapuruston koirien edestä, etenkin kun ensimmäinen saapuu pitkän päivän jälkeen kotiin. Pitää linnottautua syliin istumaan ja olla siinä hievahtamatta ja suostumatta poistumaan. Heh, on se vähän sylkkykoira, joka muuten hyppää syliinkin pyynnöstä, eipä tarvi kyykistellä nostelemaan kun toinen ponnahtelee neljällä jalalla ilmaan.
Tokoja ollaan tehty aina sillon tällön. Pyritään muutamiin kotireeneihin viikossa, ryhmään mennään jos mennään niin joskus. Aika on vähän kortilla, ja sitten jos pitäs vielä iltasin treeneissä hyppiä niin huh. Välillä vedetään kevyttä ylläpitoreeniä ja välillä otetaan astetta haastavempaa. Lähiaikoina ollaan tehty noutoa (joka on nykyään hyvä), hyppyä (joka meinaa unohtua aina) ja seuraamisen käännöksiä ja ties mitä mutkitteluja ja peruutteluita. Jätöt tulee otettua aina siinä sivussa. Ainiin, ja paikalla maataan muutamia minuutteja mamma piilossa ja Hiili pysyy paikallaan, jee.
Arkisin pitää aktivoida hauvaa nenäleikeillä. Ollaan vaihdettu alakerrassa leikkiminen yläkertaan, että on uusia herkkupiiloja. Tänäänkin pistettiin iltaruokanappulat piiloihin, niin tulee maha leikkiessä täyteen. Lauantaina lähdetään aamusta porvooseen kehään pyörimään ja katsellaan mitä sunnuntaiksi keksitään.
Sellasta meiltä, jos joku lukeepi niin hei, kommentoida saa! On kiva tietää kirjoitanko ylipäätänsä kokonaan turhaan. ;D
Taas mukana. Lomat landella on vietetty, mutta vielä olisi viikko citylomaa jäljellä. Mökillä oli ihanaa, joskin hieman viileät säät tänä kesänä. Breezy sai heinäkuussa uida (tosin vain hyppi vedestä rannalle, eh), olla soutuveneen kyydissä (uusi, ei-niin-miellyttävä) kokemus, juosta, leikkiä ja juosta vielä enemmän ja muutenkin olla mukana joka päiväisissä touhuissa. Se oli mm. innokkaasti mukana hakemassa puita saunaan, vaikka ei tietenkään itse alentunut kantajan hommiin. ;)
Kesä luonnonhelmassa meni melkein harmittavan nopeasti, oli ihana katsella kuinka Breezy sai paljon temmeltää ulkona ihan ilman hihnaa ja kuinka se nautti olostaan. Nyt alkaa kohta taas syksy ja sitten talvi.. palataan arkirutiineihin ja ei enää olla päivisin kotona Breezyn seurana. Rankkaa tää tällainen normaalielämä, eiks lomailu vois jatkua ikuisuuden? ;) Noh, ihan hyvä varmaan vaan palata arkeen.. jostain kantilta katsoen. Niin se vaa alkaa itselläkin vika kouluvuosi, huhhuh, varmaa pitää kiirettä ainakin vuoden vaihteen jälkeen.
Ei kummempia elonmerkkejä jätetä nyt, kunhan lomaillaan vielä tää viikko niin ilmotellaan sit taas mitä ollaan tehty, heipsan.
